
Olen haikaillut hetken aikaa vanhojen peiliovien perään. Vaatimuksena että oven tulee olla melko pieni, kapea ja matala, peilejä vähintään kolme. Ehdottomasti kulunut ja ajanpatinoimana. Täyspuinen, jos suinkin mahdollista. Ollessani
Valkoisen Pellavan Riikan järjestämässä blogitapaamisessa viime sunnuntaina Hämeenlinnassa ja ensi kertaa
Metsäkylän Navetassa, niin siellä oli lukuisia vanhoja ovia, ihan kymmenittäin. Muutenkin todella lumoava paikka, jota lämpimästi suosittelen kaikille. Meni pää sekaisin - mutta hyvästä syystä.
Pienen harkinnan ja suostuttelun - kiitoksia kovasti suostuttelijalle :) - jälkeen menin sitten ostamaan nämä peiliovet. Kyse on peilioviparista, siis leveämpi ovi kera vasikan. Kun myyjä kysyi otanko vasikan mukaan, niin meikäläinen oli hiukkasen huulina pyöreänä, en minä mitään vasikkaa tarvitse. Hih, niin, opin jotain uutta, tuo vasikka tarkoittaa siis kapeampaa ovea. Näiden ovien korkeus on 155 cm, kuluneet kauniisti, kerman valkoiset. Ihanteelliset ja passelit minulle. Eivät vielä paikallaan mutta tässä ne näytille joka tapauksessa.


Olen sunnuntaina menossa kirppikselle, ja tällä kertaa vaihteeksi myymään sisustuskirppikselle tänne. Paikkana Riihimäki, Tehtaankatu 13, klo 11-15. Tulkaapa käymään jos kykenette! Ja vielä on aikaa muutama päivä osallistua 100 000 arvontaan alempana.
I have been dreaming of old panel doors. And finally I found the perfect and ideal doors for me. Again shabby and creamy, worn and faded. They are small enough, only 155 cm high. Not yet at their place but could not resist to show these to you. Still time to participate lottery of 100 000 below.
E D I T: Nuo edelliset kuvat olivat niin ärsyttävän keltaiset, että oli pakko ottaa uudet kuvat.
E D I T: Previous pictures were so yellow and ugly, that I was forced to take new pics of panel doors.